Kävimme vaimoni kanssa Gambiassa helmikuun alkupuolella. Gambia on pieni (n. 1,7 milj. asukasta) länsi-afrikkalainen tasavalta, joka itsenäistyi vasta v. 1965 Englannista. Orjuus lakkautettiin vasta v. 1906. Gambia on yksi maailman köyhimmistä valtioista, bruttokansantuote on 1900 USD. Keskimääräinen kuukausipalkka on n. 30 €.
Työn puutetta ja elatuksen murheita
Sattumalta tapasimme Gambiassa erään nuoren miehen, joka tutustuttuamme alkoi kertoa kotitilanteestaan. Nuoren miehen niskassa oli maaseudulla asuvan kotiväkensä elättäminen. Isällä oli islamilaiseen tapaan ollut kaksi vaimoa (neljä on sallittu) ja yhteensä 15 lasta. Päivittäiset riisiannokset koko sakille ovat kiven takana. Työtä ei ole tarjolla, teollisuutta ei ole eikä Gambialla ole luonnonvaroja. Tämä nuori mies vei meidät pyynnöstämme tutustumaan kotiinsa. Tuliaisiksi veimme 50 kg riisisäkin.
17-vuotias Amie Bangura ”savimajasta” koulun penkille
Perheessä meille esiteltiin myös 17-vuotias Amie-neitokainen, samanikäinen oman nuorimmaisemme kanssa. Ajattelimme tytön tulevaisuutta: koulussa hän oli ollut kylän parhaita, läpäissyt korkeakoulun pääsykokeet, mutta perheellä ei ollut rahaa laitta tyttöä kouluun. Hän oli jäänyt kotiinsa keittelemään nuotiolla perheelle päivittäisiä riisiannoksia. Jäimme vaimoni kanssa mietteisiin. Ennen kotimatkaa päätimme, että yhtiömme maksaa tyttären kouluun (kuitti suoritetusta lukukausimaksusta).
Tällä hetkellä Amie käy Gambian Bakaussa Gambia Senior Secondary Schoolin 10. luokkaa. Tavoitteena on sihteerin tutkinto n. kolmen vuoden kuluttua. Yrityksemme henkilökunta keräsi kodeistaan kaikki vanhat toimivat kännykät ja lähetimme ne postipaketissa tälle perheelle. Pakettiin laitoimme myös otsalamppuja, jotta perheen nuorimmat voivat tehdä koululäksyjään myös iltaisin. Täysi pimeys siellä tulee jo klo 19 aikaan. Sähköstä kylässä ei ole puhettakaan.
Ohjasimme vihannesten viljelyyn, aasi paholainen oli kuollut
Tällä perheellä on kohtuullisen kokoinen peltopläntti. Maanviljelijän jälkeläisinä ohjasimme heitä käymään omistamallaan aasilla kyntöhommiin, sadekausi tulee nimittäin kesäkuussa. Saimme joku aika sitten puhelun: aasi on heittänyt veivinsä. Työtä on kuitenkin jatkettu käsipelillä. Siemeniä pitäisi nyt saada hankittua. Kerron syksyllä, nousiko kasvimaasta perunoita tai porkkanoita.
Simo Saarimaa
